Albertina-mummu tuli vierailemaan Violan ja Fransin luona. Tupaantuliaisinaan hän toi olohuoneeseen maton ja kahta naista esittävän taulun. Viola keitti äidilleen pannullisen teetä.


Viola tutkailemassa makuuhuonettaan. Hän sai uudet myös kirjoitusvälineet.


"Pitäisi vain tarttua itseä niskasta kiinni ja ryhtyä työntekoon pitkän muuttorupeaman jälkeen", Viola miettii.


Kylpyhuonekin alkaa olla hieman kodikkaampi. Uusina huonekaluina peili ja seinähylly, josta roikkuu muutamia pyyhkeitä.

Ja lisää tulossa... :0)

Viola ja Frans ovat vihdoin päässeet muuttamaan Villa Ruusuun. Koko muuttokuorma ei ole vielä saapunut, mutta talo alkaa olla jo suht asuttava puutteistaan huolimatta. Viola pyrkii hankkimaan puuttuvia esineitä pikkuhiljaa.



Ajatus ulkovessasta kävi perheenäidille sietämättömäksi, joten alakerta pätkäistiin väkivaltaisesti kahtia. Väliseinä lienee tilapäinen ratkaisu. Tilanne korjautuu, jos ja kun remonttireiskat keksivät paremman väliseinäratkaisun.


Viola tekee töitä makuuhuoneessa. Hän tietää, että Villa Ruususta tulee ennen pitkää hänelle ja Fransille ahdas. Nyt hän pystyy vielä hyvin jakamaan makuuhuoneen yhdeksänvuotiaan poikansa kanssa, mutta mitä sitten, kun poika alkaa vaatia lisää tilaa? Onneksi Frans ei ole toistaiseksi motkottanut makuuhuoneen romanttisesta ilmeestä. Kuvassa myös perheen koira Hugo.


Olohuoneessa on mukava viettää yhteisiä tee- ja lukutuokioita. Frans ja Viola jakavat yhteisen intohimon: rakkauden lukemiseen. Siksi Viola onkin surullinen, kun osa kirjoista katosi muuttokuormassa. Kaikki klassikotkin! Ei auta muu kuin alkaa täydentää kirjavalikoimaa teos kerrallaan.


Vaikka keittiöstä puuttuu vielä kosolti tarvikkeita, Viola ja Frans pystyvät nauttimaan jo aamiaista. Nyt he popsivat munakasta ennen pojan kouluun lähtöä.


Onpa kylpyhuoneessa pimeää! Pääasia, että tärkeimmät kalusteet, vessanpönttö ja kylpyamme on hankittu. Kaikki muu tulee sitten ajallaan. Tapetointikin pitäisi uusia.

Jatkoa seuraa... (digikamerassa taas paristot).

 

Villa Ruusussa on jo kotvan aikaa asunut onnellisia ihmisiä. Minä vain en ole saanut ostettua uusia paristoja digikameraan... 

Viola ja Frans saivat alakertaan myös kylpyhuoneen. Nyt kun he ovat asettuneet taloksi, sisustaminen voi alkaa.

Talo on nyt siinä vaiheessa, että pyysin siippaani avuksi sitä pystyttämään. Ensikertalaisella on kasapäin kauneusvirheitä, mutta korjailen niitä pikkuhiljaa. Maalaan mm. puunväriset kulmat piiloon. Nyt talo saa olla hetken aikaa puristuksissa, että liimapinta pysyy paikallaan. Katon kanssa oli ongelmia, vaikka muut palaset tuntuivat luiskahtamaan uriin hyvin.


Makuuhuoneesta tuli pinkki, olo- ja työhuoneesta vihertävänsävyinen ja keittiö- ruokasalitilasta valkoisen ja oranssin yhdistelmä. Makuuhuoneen kokolattiamatto on Tiimarista ostettua huopaa.


Seuraavaksi pitäisi kai miettiä ovia ja ikkunoita, että talosta tulisi oikean talon näköinen.

Palaamisiin!

 

Villa Ruusun remontti jatkuu aina vain. Seinien maalaus ja tapetointi alkaa olla jo kunnossa, mutta lattiat kaipaavat vielä ehostusta. Asukkaiden muuttoa joudutaan vieläkin lykkäämään.

Ostin Vivianne Boultonin ihanan Nukkekotikirjan, joka on täynnä herkullisia kuvia ja ohjeita. Nyt en saa tilata enää uusia huonekaluja, vaan yritän näperrellä niiden parissa itse.


Nuori leski Viola ja hänen yhdeksänvuotias poikansa Frans ovat väsyneitä. He joutuvat asumaan Violan äidin Albertinan luona omien huonekalujensa keskellä niin pitkään, että Villa Ruusu valmistuu. Onneksi Albertina on sentään Keski-Euroopassa viettämässä aikaansa täysihoitolassa. Violan ja Albertinan välit eivät ole parhaat mahdolliset, mutta isoäiti rakastaa kuitenkin tyttärenpoikaansa Fransia kuin silmäteräänsä.


Frans ja Viola yhteisessä perhepotretissa.

Jatkoa seuraa... :0)